Välittömästi ja suunnitelmallisesti - lapsen tukeminen varhaiskasvatuksessa

Lapsella on oikeus saada välittömästi tarpeitaan vastaavaa tukea varhaiskasvatuksessa, mutta varhaiskasvatuslaki jättää nykyisellään tuen järjestämisen ohjeistuksen laatimisen kunnille. Opetus- ja kulttuuriministeriön tuoreessa selvityksessä perusopetuksen kolmiportaista tukea myös varhaiskasvatuslakiin. Tämä bloggaus aloittaa sarjan kirjoituksia kolmiportaisuudesta varhaiskasvatuksen tuen järjestämisen ohjeistuksena pohtimalla, mikä on varhaiskasvatuksessa annettavan tuen ydinajatus.

Lapsella on varhaiskasvatuslain mukainen oikeus saada tarpeitaan vastaavaa välitöntä tukea varhaiskasvatuksessa. Tuen järjestäminen on kuitenkin esitetty tällä hetkellä varhaiskasvatuslaissa hyvin yleisellä tasolla todeten lähinnä, että yksi varhaiskasvatuksen tehtävistä on "tunnistaa lapsen yksilöllisen tuen tarve ja järjestää tarkoituksenmukaista tukea varhaiskasvatuksessa tarpeen ilmettyä tarvittaessa monialaisessa yhteistyössä".

Tarve yksityiskohtaisemmalle säädökselle tuen järjestämisestä on huutava, sillä käytännön kokemus on osoittanut, että kunnat ovat luoneet hyvin erilaisia tuen järjestelmiä.

Myös Opetus- ja kulttuuriministeriö tuore selvitys tukee tätä havaintoa ja antaa myös konkreettista selkoa kuntien toiveista varhaiskasvatuslain uudistuksen suhteen. Selvitys on nimeltään ”Varhaiskasvatuksen henkilöstö ja lapsen tuen toteuttaminen. Valtakunnallinen selvitys 2017.”. ja se on verkossa avoimesti saatavilla Selvityksessä esitellään tulokset kyselystä, johon tuen järjestämisen osalta vastasi 56% manner-Suomen kunnista.

Varhaiskasvatuksen tuen järjestämisen näkökulmasta erityisesti kolme keskeistä tulosta osoittautuivat mielenkiintoisiksi (lainaukset suoraan selvityksen tiivistelmästä):
  1. Kuntien käytännöt lapsen kehityksen ja oppimisen tuen toteuttamisen osalta ovat kirjavia.
  2. Selvityksen mukaan vastaajista noin puolet edusti kuntia, joissa on siirrytty varhaiskasvatuksessa perusopetuslain (628/1998) mukaiseen tuen rakenteeseen (ns. kolmiportainen tuki, kirjoittajan lisäys). Sen on katsottu selkeyttävän tuen jatkumoa ja rakennetta kuitenkaan lisäämättä kustannuksia. Kunnista, joissa ei ole käytössä ko. tuen rakenne, syyksi mainittiin muuan muassa se, että niissä odotetaan valtakunnan tason linjausta.
  3. Vastaajien mukaan lakiin säädettäväksi toivotaan erityisesti henkilöstön mitoitusta, tuen kolmiportaisuutta, määritelmää erityistä tukea tarvitsevasta lapsesta, lapsen oikeudesta saada tarvitsemaansa tukea heti tuen tarpeen ilmettyä ja varhaiskasvatuksen erityisopettajien määrästä.


Selvitys siis vahvistaa sen, mitä käytännössä jo aikalailla tiedettiin: kunnat ovat alkaneet siirtyä soveltamaan kolmiportaista tukea myös varhaiskasvatuksessa ja toisaalta toive sen kirjaamisesta lakiin on esitetty. Samalla on toivottu aiempaa vahvempaa viestiä myös siitä, että lapsella on oikeus saada tukea välittömästi tuen tarpeen ilmettyä. Toisaalta käytäntöjen kirjavuus asettaa lapset eriarvoiseen asemaan sen suhteen, millaista ja miten järjestettyä tukea he varhaiskasvatuksessa saavat. 

Suomen varhaiskasvatuksen erityisopettajat SVEOT ry, jonka puheenjohtajana toimin, on jo pitkään ajanut varhaiskasvatuslakiin tuen kolmiportaisuutta. Näemme, että järjestelmä tuo tuen järjestämiseen systemaattisuutta, suunnitelmallisuutta ja hallinnollisen kehyksen, joka yhdenmukaistaa eroja kuntien välillä. 





On kuitenkin hyvin tärkeää määritellä ja pohtia tarkasti, mitä varhaiskasvatuksen kolmiportaisella tuella tarkoitetaan


Kunnat ovat soveltaneet kolmiportaisuutta varhaiskasvatuksessa vaihtelevin tavoin ja voidaankin sanoa, että on olemassa lukuisia kolmiportaisuuden malleja yhden yhtenevän sijaan. Perusopetuslain malli yleisestä, tehostetusta ja erityisestä tuesta on otettu paikoin käyttöön suoraan sellaisenaan, osin sovelletusti (esim. ilman pedagogisia arvioita ja selvityksiä), osin hyvinkin typistetysti kolmiportaisuuden toimiessa esimerkiksi lähinnä taloudellisten resurssien jaon kehyksenä (lähteenä tässä variaation kuvauksessa keskustelut kymmenien eri puolella Suomea työskentelevien varhaiskasvatuksen erityisopettajien kanssa).

Joka tapauksessa on selvää, että kolmiportainen tuki on paljon enemmän kuin kolme porrasta. Oleellista mallissa on ja tulee ehdottomasti olla esimerkiksi 1) tuen välitön aloittaminen, 2) jatkuva arviointi ja kehittäminen, 3) tutkimusperustaisuus, 4) tuen erityisyyden, intensiteetin ja yksilöllisyyden kasvu portaittain siirtyessä ja 5) vahva yleisen tuen, pedagogiikan ja ongelmien ennaltaehkäisyn rooli. 


Tästä syystä ensimmäisten askeleiden varhaiskasvatuksen kolmiportaisuuteen siirtymisessä pitäisi mielestäni ehdottomasti liittyä siihen, että yhteisessä ymmärryksessämme ja myöhemmin lainsäädännössä on määriteltävä, mitä kolmiportaisuudella tarkoitetaan


Yritän omalta osaltani tehdä tätä määrittelyä pohtimalla, mitä kolmiportainen tuki oikein on ja mitä se voisi varhaiskasvatuksessa olla. Kyseessä on hyvin laaja teema, johon tulen palaamaan todennäköisesti useissa teksteissä eri näkökulmista.Ennen kuin puhun mitään itse tuen tasoista, aloitan perusteista pohtimalla sitä, mitä tuen antaminen varhaiskasvatuksessa ylipäätään on. 



Miten tuen antamisen prosessi kulkee ja miten tuen välitön aloittaminen ja jatkuva arviointi liittyvät tähän prosessiin?


Tuen järjestämistä voisi kuvata välittömän aloittamisen, yhteisen suunnittelun ja jatkuvan arvioinnin kautta.  Tärkeässä roolissa on vahva pedagoginen osaaminen ja niin sanottu hyvä yleinen tuki ryhmissä, johon lapsen tuen tarpeiden huomaaminen ja välitön vastaaminen niihin perustuu. Kun lapsella huomataan tarve tukeen...
  • Tukitoimet aloitetaan välittömästi lapsen ryhmän lastentarhanopettajan vastatessa tuen aloittamisesta. Tarvittaessa konsultoidaan erityisopettajaa.
  • Lapsen tilanne ja tarpeet arvioidaan yksityiskohtaisemmin tarvittavilla tavoilla (esim. arvioinnit, tarkemmat havainnoinnit, keskustelut) yhteistyössä tiimin, huoltajien, erityisopettajan ja tarvittaessa muiden yhteistyötahojen kanssa lasta kuullen.
  • Tuesta laaditaan kirjallinen suunnitelma, joka sisältää sopivat tuen muodot tavoitteineen ja vastuineen yhteistyössä huoltajien, lapsen ja tarvittaessa erityisopettajan ja muiden yhteistyötahojen kanssa (lapsen vasu tai tuen suunnitelma).
  • Lastentarhanopettaja perehdyttää lapsen kanssa työskentelevät muut ammattilaiset tuen suunnitelmaan ja huolehtii jokaisen lapsen kanssa toimivan sitoutumisesta tuen toteuttamiseen.
  • Suunnitelman toimivuutta arvioidaan jatkuvasti arjessa lasta, ryhmän toimintatapoja ja ympäristöä havainnoiden, huoltajien kanssa keskustellen, lasta aktiivisesti kuunnellen (esim. havainnointi, arvioinnit, keskustelut).
  • Toimintatapoja, ympäristöä ja tuen muotoja muokataan havaitun ja keskustellun pohjalta jatkuvasti tarpeen mukaan.
  • Kirjalliseen suunnitelmaan tehdään muokkauksia ja päivityksiä säännöllisesti havaitun pohjalta huoltajien, tiimin ja mahdollisten yhteistyötahojen kanssa yhteistyössä ja lasta kuullen (lapsen vasu tai tuen suunnitelma).
  • Lapsen tuki jatkuu katkeamatta niin kauan kuin lapsen tarpeet edellyttävät. Tukea voimistetaan tai kevennetään vastaamaan lapsen tarpeita. Samoin erityispedagogisen osaamisen (erityisopettaja) roolia tuen antamisessa ja suunnittelussa sekä tuen yksilöllisyyttä lisätään ja kevennetään lapsen tilanteen mukaan. 
Kuten näemme, tuen prosessissa lapsen varhaiskasvatussuunnitelma (lapsen vasu) tai muu asiakirja (tehostetun tuen suunnitelma, HOJKS) on merkittävässä roolissa. Varhaiskasvatuslaki säätää jokaiselle lapselle tehtäväksi oman henkilökohtaisen vasu-asiakirjan, jonka sisällöstä ja laatimisesta Opetushallitus ohjeistaa tarkemmin Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa ja Lapsen vasu - materiaaleissa. Kaikissa tapauksissa tämän yllä kuvatun lapsen tukemisen prosessin tulee tulla pääpiirteissään kirjatuksi myös lapsen asiakirjaan. 

Esimerkki yhdestä tuen prosessista lapsiryhmässä

Ryhmässä aloittaa lapsi, joka ei vielä juurikaan puhu suomea. 

Opettajan johdolla ryhmässä aloitetaan välittömästi suomen kielen tukeminen nimeämällä esineitä ja tapahtumia lapselle arjen tilanteissa sekä kuvittamalla ryhmän tilat ja toiminnot (välittömät tukitoimet). Tuki jatkuu systemaattisesti kaikissa arjen tilanteissa. Parin viikon päästä lapselle tehdään suomen kielen sanavarastoa ja kielitaitoa kartoittava testi (lapsen tilanteen kartoitus) yhteistyössä erityisopettajan kanssa ja havainnoidaan systemaattisesti lapsen kielitaitoa arjen tilanteissa. Vasu-keskustelussa lapsen lapsen vahvuudet ja mielenkiinnon kohteet huomioiden suunnitellaan yhdessä vanhempien kanssa lapsen suomen kielen vahvistamiselle tavoitteet, sovitaan menetelmistä ja S2-opetuksen toteuttamisesta (kirjallinen suunnitelma). Keskustelussa käytetään tulkkia, jotta vanhempien osallisuus mahdollistuu. Lapsen vasu käydään tiimissä läpi (sitoutuminen). Tukea jatketaan systemaattisesti tehdyn suunnitelman pohjalta. Pian huomataan, että lapsi on oppinut kieltä nopeasti ja vasuun kirjattuja tavoitteita ja toimintatapoja voidaan päivittää (jatkuva arviointi)Lapsen näkökulmaa havainnoidaan arjessa. Näin saadaan tietoa esimerkiksi lapsen mielenkiinnonkohteista, joita hyödynnetään kielen opettelun tukena (lapsen osallisuus)Suomen kielen sanavarastoa kartoittava testi uusitaan ja todetaan lapsen sanavaraston karttuneen, vallitsevaksi haasteeksi todetaan kertovan puheen tuottaminen (lapsen tilanteen kartoitus).  Havainnoista keskustellaan vanhempien kanssa ja lapsen vasua päivitetään vastaamaan havaittuja asioita (jatkuva arviointi). Jatketaan kielen oppimisen tukemista suunnitelman pohjalta (katkeamaton tuki)

"Tuki perustuu välittömän tuen aloittamisen, suunnitelmallisen tuen antamisen ja jatkuvan annetun tuen arvioimisen prosessiin."

Edellä esitettyä prosessia voidaan pitää varhaiskasvatuksen tuen järjestämisen aivan perustavanlaatuisena periaatteena. Se on myös kolmiportaisen tuen järjestämisen pohja. Teksti jättää vielä avoimeksi paljon kysymyksiä esimerkiksi siitä,
  • miten tuen kolme porrasta, yleinen, tehostettu ja erityinen, asettuvat tähän lapsen tukemisen prosessiin ja mitä ne pitävät konkreettisesti sisällään;
  • millaisia pedagogisen ja rakenteellisen tuen muotoja tuen portailla painotetaan; 
  • mitä on erityisopetus varhaiskasvatuksessa;
  • mikä on lastentarhanopettajan rooli tuen järjestämisessä kolmiportaisen tuen portailla;
  • miten tämä lapsen tuen prosessi tulee näkyväksi lapsen vasussa? 

Pyrin palaamaan näihin teemoihin blogissa lähiaikoina. 


Toivon teiltä lukijoilta kommentteja, ajatuksia ja ideoita tämän tekstin ja sen myötä avatun keskustelun ympäriltä. Millaisia ajatuksia kolmiportaisuuteen siirtyminen esimerkiksi varhaiskasvatuslain ohjaamana herättäisi? Mistä sinä haluaisit lukea tähän teemaan liittyen?


Kirjoittanut Noora Heiskanen

Kirjoittaja on Suomen varhaiskasvatuksen erityisopettajat SVEOT ry:n puheenjohtaja

Kommentit

Suositut tekstit