Kesäajan hoito - vai sittenkin varhaiskasvatus?

Koulujen ja esiopetuksen loppumisen jälkeen useissa kunnissa ovat alkaneet varhaiskasvatuksen kesäjärjestelyt. Varhaiskasvatuksessa kesä usein tarkoittaa supistettua toimintaa ja muutoksia lapsiryhmien kokoonpanoon. Näiden toimintatapojen tausta ja perusteet ovat kuitenkin epäselviä, sillä Varhaiskasvatuslaki ja Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet koskevat koko vuotta, eivät vain kouluvuoden kattavaa aikaa. Pohdin tässä kirjoituksessa kesäajan varhaiskasvatuksen järjestämistä erityisesti suunnitelmallisuuden ja tuen toteutumisen näkökulmista. 


Kesä on varhaiskasvatuksen käytäntöjen näkökulmasta mielenkiintoista aikaa. Puhutaan päivystysajasta, kesäajasta, loma-ajasta, tarkoittaen sellaista aikaa vuodesta, jolloin varhaiskasvatus on jollain tavalla erilaista kuin muina aikoina.

Lapsiryhmien rakenne muuttuu kesällä joskus radikaalistikin. Osa-aikaista varhaiskasvatusta saaneista ja esiopetuksessa olleista lapsista iso osa jää kesän ajaksi pois. Osa taloista sulkee ovensa ainakin osaksi kesää, jolloin hoitoa tarvitsevat lapset ja töissä olevat työntekijät siirtyvät toisiin taloihin. Lasten ja henkilökunnan kesälomat ajoittuvat eri vaiheisiin kesää, joten joka viikko, ellei peräti joka päivä, aloitetaan osin uudella kokoonpanolla.

Vaihtuvuuden lisääntyminen, vieraat aikuiset ja lapset yhdistettynä rutiinin muuttumiseen voivat olla raskaita, joillekin lapsille enemmän kuin toisille. Tilannetta voi havainnollistaa ajattelemalla, että itse aikuisena olisi velvoitettu kesän alussa joko menemään tekemään omaa työtään naapurikaupungin päiväkotiin, toimistoon tai tehtaaseen tai vastaavasti ottamaan työyhteisöönsä alati vaihtuvia vierailijoita toisista työyhteisöistä. Pysyvyyden ja ennakoitavuuden luominen ovat varmasti kesäajan suurimpia käytännön haasteita.

Toimintatapoihin liittyvät muutokset ovat kuitenkin lasten hyvinvoinnin näkökulmasta vielä rakenteellisia muutoksia merkittävämpi. Muutos toiminnan järjestämisen tavassa eli siinä, mitä varhaiskasvatuksessa kesän aikana tehdään ja miten toiminta rakennetaan, on erityisen ristiriitainen ohjaavien asiakirjojen ja lainsäädännön näkökulmasta. Jostain syystä kesäaika rakentuu mielikuvissa usein tavoitteista vapaaksi, hoivaa korostavaksi.

”Kesällä on vain päivähoitoa, varhaiskasvatus alkaa taas syksyllä”

Yleensä nämä mielikuvat voidaan kiteyttää kahteen lauseeseen, jotka olen usein kuullut varhaiskasvatuksen työntekijöiden, kunnan virkamiesten ja myös vanhempien taholta. Ensimmäisen mukaan ”kesällä ei ole ohjattua toimintaa, päiväkodissa ulkoillaan ja leikitään paljon” ja toisen mukaan ”kesällä on vain päivähoitoa, varhaiskasvatus alkaa taas syksyllä”.

Ulkoilussa ja leikkimisessä ei tietysti ole mitään vikaa ja ne voivat pitää sisällään uskomattoman määrän pedagogisesti pohdittua, tavoitteellista oppimista ja tekemistä. Ongelma on ajattelutavassa, jonka nämä lausahdukset kätkevät taakseen. Ajatellaan, että kesäaikana, samoin kuin joululomalla, hiihto- ja syyslomien aikaan ja muina erityisjärjestelyjen päivinä ei tarvitsisi toteuttaa suunnitelmallista ja pedagogisesti orientoitunutta toimintaa. Riittää, että ulkoillaan ja leikitään. Samaan aikaan saatetaan kuitenkin päätyä tilanteeseen, jossa vapaampi toimintatapa, josta osa lapsista nauttii, aiheuttaa toisille lapsille osallisuuden, hyvinvoinnin ja oppimisen haasteita. 

Lapsella on oikeus tukeen läpi kesän

Kesäajan väljempi pedagoginen suunnittelu näkyy valitettavan usein myös siinä, että lapsen lakisääteinen oikeus kehityksen ja oppimisen tukeen ei toteudu suunnitelmallisesti. Tämä puolestaan on havaittavissa siitä, miten tukea tarvitsevat lapset saattavat reagoida kesäajan järjestelyihin. Vaihtuvuus ja lapsen tuntevien aikuisten poissaolo aiheuttaa jo sinänsä ison haasteen monille lapsille ja itse asiassa päin vastoin lisää pedagogisen suunnittelun ja ennakoinnin tarvetta. Kun tähän yhdistetään mahdollisesti väljentyvät arjen rutiinit ryhmissä ja henkilökunta, joka ei ehkä tunne lasta tai ole tietoinen tämän tarvitsemista tukitoimista, ollaan usein ongelmissa.

Tukitoimet ovat lapsen oikeus, eivät luksusta. Tukitoimien puuttuminen kesäajalta ei ole milloinkaan hyväksyttävää, sillä lapsen toimintamahdollisuudet, osallisuus ja hyvinvointi ryhmässä saattavat heikentyä dramaattisesti, mikäli tutut tukitoimet eivät ole käytössä. Esimerkiksi kuvia käyttävä lapsi voi kirjaimellisesti jäädä ilman keinoa ilmaista itseään moneksi viikoksi, jos kuvat jäävät pois käytöstä. 

Kehityksen ja oppimisen tuen toteuttaminen kesällä on hyvin yksiselitteistä: mikään ei missään tilanteessa oikeuta jättämään antamatta tukea lapselle, joka sitä tarvitsee.

Neljännes vuodesta vailla pedagogiikkaa ja tukea?

Kesä saattaa tuntua lyhyeltä ajalta ja sen vaikutus varhaiskasvatuksen kokonaisuuteen pieneltä. Koulujen loma-ajat, joita käytetään useissa kunnissa myös varhaiskasvatuksen päivystysajan taustalla, muodostavat kuitenkin ison osan vuodesta, laskennallisesti noin neljänneksen, kun mukaan lasketaan joulu-, hiihto- ja syysloma-ajat kesän lisäksi. Mikäli varhaiskasvatuksesta ajatellaan vain loma-aikojen ulkopuolelle sijoittuvana toimintana, jää vuoteen neljännes, siis kolme kuukautta aikaa, jolloin varhaiskasvatuksessa eivät pahimmillaan toteudu suunnitelmallisesti Kyse ei siis ole pienestä ajasta, vaikka lapsi tästä ajasta tietysti osan lomaileekin.

Varhaiskasvatuslaki ja perusteasiakirja eivät tunne kesäaikaa

Varhaiskasvatuslaista tai Varhaiskasvatussuunnitelman perusteista ei ole löydettävissä mitään perustetta sille, että kesäaika voitaisiin järjestää pelkkänä päivähoitona ilman varhaiskasvatuksen kasvatuksen ja opetuksen sisältöjä. Laissa sen paremmin kuin perusteissakaan ei edes mainita sanoja kesälomalukuvuosi tai päivystys. Kesäajan varhaiskasvatus, loma-ajan hoitomaksuhyvitykset, päivystysajasta puhuminen ja lukuvuosiajattelu ovat tulleet osaksi varhaiskasvatusta pikku hiljaa käytänteiden vakiintumisen kautta, eivät ohjaavasta lainsäädännöstä tai asiakirjoista.

Mikään laki tai asiakirja ei sano, että kesäaikana ei tarvitsisi noudattaa Varhaiskasvatuslakia tai Varhaiskasvatussuunnitelman perusteita. Toiminnan tulee olla läpi vuoden pedagogisesti orientoitunutta. Ryhmässä on kesälläkin oltava riittävästi lastentarhanopettajia, kehityksen ja oppimisen tuen ja erityisopettajan palveluiden tulee toteutua ja toiminnan on oltava suunnitelmallista kasvatusta, opetusta ja hoitoa.

Tuen toteutumattomuus kesällä on vakava yhdenvertaisuusongelma, sillä osallistuminen varhaiskasvatukseen tulee olla Varhaiskasvatussuunnitelman perusteidenkin mukaan kaikille lapsille tasapuolisesti mahdollista. Tuen toteutumisessa on kuitenkin paikoin isoja ongelmia ja vuoden 2017 Suomessa kuulee edelleen, miten ajatellaan, että perheiden olisi parempi järjestää tukea tarvitsevan lapsen hoito itse kesän ajalle, sillä kesäpäivystys ei pysty takaamaan lapselle järjestelmällistä tukea. Lienee sanomattakin selvää, että todellinen ongelma tässä yhtälössä ei suinkaan ole lapsi tarpeineen. 

On käsittämätöntä, että vuoden 2017 Suomessa kuulee edelleen, miten ajatellaan, että perheiden olisi parempi järjestää tukea tarvitsevan lapsen hoito itse kesän ajalle, sillä kesäpäivystys ei pysty takaamaan lapselle järjestelmällistä tukea.

Hyvät käytänteet kunniaan ja kiertoon

Kaikesta kirjoittamastani huolimatta kesäaika ei kuitenkaan ole mikään mörkö ja pedagogisesti orientoitunut kesä mahdottomuus. Suomessa sovelletaan valtavasti hyviä päivystys- tai loma-ajan käytänteitä, joilla pyritään takaamaan vahva suunnitelmallisuus, pysyvyys ja tuen toteutuminen myös kesällä. Moni vahvaa tukea tarvitseva lapsi osallistuu varhaiskasvatukseen myös kesällä niin, että kaikki toimii ja tutut tukitoimet toteutuvat henkilöstön mahdollisesta vaihtuvuudesta huolimatta.

Miten se onnistuu? Avaimia onnistumiseen on varmasti lukuisia, joista yhtenä keskeisimmistä luultavasti vahva etukäteissuunnittelu ja muutosten ennakoiminen. Kaiken lähtökohtana on luonnollisesti se, miten koko kesäajan varhaiskasvatus ymmärretään ja rakennetaan kunnassa: onko kyseessä vuodenaika, jolloin pyritään maksimaalisiin kustannussäästöihin vai yhtälailla merkityksellinen tavoitteellisen toiminnan aika?

Riippumatta rakenteista, hyvä arki rakentuu lähellä lasta. Esittelen alla muutamia hyviä kesäkäytänteitä, joista olen itse kuullut. Olisi mukava kuulla blogin kommenteissa vielä lisää teidän lukijoiden hyväksi todettuja tapoja.

Tutut aikuiset ryhmässä läpi kesän
Lapsen tuntevat aikuiset ovat tärkeässä roolissa sujuvan kesävarhaiskasvatuksen toteuttamisessa. Erityisen tärkeää lapsen tuntemus on silloin, kun lapsi esimerkiksi ei ilmaise itseään sanallisesti tai tukitoimien siirtyvyys tulee muulla tavoin varmista. Valitettavasti aikuisten siirtyminen lasten mukana päivystyspäiväkotiin ei ole vielä itsestään selvää kaikkialla, vaikka se varmasti hyvin yleistä onkin. Ideaalissa tilanteessa lapsi viettää kesän hänet tuntevien aikuisten seurassa, jotka osaavat tulkita lapsen viestejä ja toteuttaa hänen tarvitsemansa tuen sujuvasti. 

Tutustumispäivät kesäpäivystyspaikkoihin
Paikoin perheille tarjotaan mahdollisuus käydä yhdessä lapsen kanssa tutustumassa päiväkotiin, jossa lapsi tulee kesäpäivystykseen osallistumaan. Tutustuminen on tärkeää varmasti molemmin puolin ja helpottaa lapsen siirtymää toiseen päiväkotiin sekä yhteistyön alkamista vanhempien kanssa.

Lapselle tärkeiden esineiden ja tuen välineiden siirtäminen päivystyspaikkaan
Unikavereiden ja lapselle tärkeiden henkilökohtaisten tavaroiden lisäksi on tärkeää pohtia myös, tulisiko lapsen omasta päiväkodista tai ryhmästä siirtää myös muita tavaroita lapsen mukana. Lapsen käyttämät kuvat, istuintyyny, painopeitto tai vaikka tuttu ruokapöydän tuoli voivat olla hyvin tärkeitä lapselle ja niiden puuttuminen voi tarpeettomasti vaikeuttaa lapsen kesän sujumista. Näitä kannattaa kysyä myös lapselta ja pohtia yhdessä, mitä hän toivoisi mukaansa.

Rutiinien säilyttäminen
Kesäaikana päivärytmi saattaa muuttua ja esimerkiksi päiviä ryhmittäneet kokoontumiset, ohjatut yhteiset hetket ja viikoittain toistuvat tapahtumat (salivuoro yms.) jäävät jopa kokonaan pois. Rutiinit ja struktuuri päivissä ovat kaikille lapsille tärkeitä ja kesäaika aiheuttaa omat haasteensa arjen hahmottamiseen kaikkien lasten kohdalla. Päivän selkeä rakenne on osa varhaiskasvatuksen pedagogista toimintatapaa. Päivien selkeä rakenne kannattaa säilyttää myös kesällä, vaikka ohjelma olisi erilaista ja käyttää esimerkiksi kuvia rutiinin selkeyttämiseen.

Henkilökunnan ja lasten esittely ja valokuvat esillä
Rutiineihin liittyen on tärkeää, että lapset hahmottavat, kenen kanssa he muuttuvissa tilanteissa ovat päivää viettämässä. Oman porukan kokoonpanon läpikäyminen ja lasten ja henkilökunnan esittely aamuisin auttaa myös tutustumista. Vanhempien kanssa tehtävän yhteistyön näkökulmasta on oleellista, että vanhemmillekin on selkeää, kenen kanssa lapsi päivän milloinkin viettää ja kuka on ns. lapsen oma aikuinen.

Kesäajan varhaiskasvatussuunnitelman laatiminen lapselle
Kesäajan erityispiirteet huomioonottavan vasun laatiminen lapselle ennen päivystysajan alkamista on harkinnanarvoinen käytäntö. Kyseessä on yleensä napakka, esimerkiksi yhden sivun mittainen asiakirja niistä keskeisistä toimintatavoista, tuen menetelmistä ja sopimuksista, jotka ovat tärkeitä lapsen kesäajan varhaiskasvatuksen sujumiseksi. Koska päivystävät, oman ryhmän ulkopuolelta tulevat ammattilaiset harvoin kesäaikaa varten tarkastelevat ryhmän päivystysryhmän lasten vasuja, voi kesävasu toimia nopeana ja tehokkaana tiedonsiirron välineenä. Erityisesti lapsen tarvitseman tuen systemaattinen siirtäminen ja toimintatapojen välittäminen kaikille lapsen kanssa toimiville on tärkeää. 

Selkeä vastuu lapsen tuen käytänteisiin perehdyttämisestä 
Riippumatta siitä, kirjataanko kunnassa lapselle esimerkiksi kesä-vasun kaltainen asiakirja tai muu tiedonsiirron väline, on tärkeää sopia, kuka lapsen tuen käytänteiden välittymisestä ja niiden mahdollisesta opettamisesta lasta tuntemattomille aikuisille ottaa vastuun.

Varhaiskasvatuksen erityisopettajat vahvasti mukana
Lapsen tuen toteutumista tukee se, että vähintään yksi, tai isossa kunnassa useampi , varhaiskasvatuksen erityisopettaja on koko kesän käytettävissä. Varhaiskasvatuksen erityisopettajalla on osaamista juuri pysyvyyden luomiseen, vaihtuvien tilanteiden vaikutusten minimoimiseen ja sujuvat arjen struktuurin rakentamiseen. Varhaiskasvatuksen erityisopettajan tulisi istua myös aina niissä pöydissä, joissa kesäaikaa suunnitellaan. Pienemmissäkin kunnissa, joissa erityisopettajia saattaa olla vain yksi ja hän luonnollisesti lomailee osan kesästä, tämä suunnitteluvaiheeseen osallistuminen ja tukea tarvitsevien lasten kesän ennakointi mahdollisimman pitkälle on tärkeää.

Johdon tuki ja aktiivinen osallistuminen läpi kesän
Johtajilla on merkittävä rooli siinä, että kesäajan varhaiskasvatuksella on mahdollisuudet muodostua pedagogisesti jäsentyneeksi. Resurssoinnin ja työvuorosuunnittelun lisäksi kesäajan varhaiskasvatuksen luonteesta ja toimintatavoista on tärkeää keskustella ja luoda toimintakulttuuria, jossa jokainen hetki varhaiskasvatuksessa on merkityksellinen, lasta tukeva ja suunnitelmallinen. Johtajan saatavuus kesällä on tärkeää, jotta mahdollisiin ongelmatilanteisiin päästään puuttumaan heti. Tämä saattaa jälleen pienissä kunnissa muodostua haasteeksi kesälomista johtuen, mutta myös johtamisen osalta on tärkeää, että koko ajan on osoitettu selkeä vastuuhenkilö, jonka puoleen voi kääntyä.

Kesän voi ja se pitää suunnitella kokonaisuudeksi, jossa toteutuvat Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden tavoitteet ja toimintatavat ja jossa lapsen tarvitsemat tuen muodot seuraavat lasta järjestelmällisesti koko kesän. Hyviä kesäajan käytänteitä tulisi myös jakaa eikä tutkimuskaan aiheesta olisi pahitteeksi.

Lapsella oikeus sekä lomaan että laadukkaaseen kesäajan varhaiskasvatukseen
Kirjoituksen lopuksi on sanottava, etten pedagogiikan ja tuen peräänkuuluttamisella tarkoita sitä, että lapsen tulisi olla varhaiskasvatuksessa vuoden ympäri jokaisena päivänä. Lapsen oikeus lomaan yhdessä läheisten kanssa on tärkeä asia ja siihen on varhaiskasvatuksessa kannustettava jokaisen lapsen kohdalla. Varhaiskasvatuksen on kuitenkin vastattava sille asetettuihin tavoitteisiin aina, kun sitä tarjotaan. Muuta vaihtoehtoa ei ole.

Lapsella on oltava oikeus lomaan ja yhteiseen vapaa-aikaan läheisten kanssa silloin, kun vanhemmatkin lomailevat. Toisaalta lapsella on oikeus suunnitelmalliseen varhaiskasvatukseen ja tukeen myös kesällä.


Aurinkoista kesää blogin lukijoille!
Jakakaahan kommentteina hyviä kesäajan käytäntöjänne!


Kirjoittaja Noora Heiskanen, Suomen varhaiskasvatuksen erityisopettajat ry:n puheenjohtaja

Kommentit

  1. Erittäin hyvin kiteytetty kirjoitus. Tämä on ongelma, jota ei ainakaan meidän lastemme kohdalla ole edes suostuttu miettimään pk:n puolelta. Kesäajoiksi on purettu integraatioryhmän tuki täysin, erityisopettajaa ei ole lainkaan käytössä, kasvattajat vaihtuvat, samoin leikkikaverit. Ei ennakointia tähän. Ratkaisuna lapset ovat olleet kaikki loma-ajat kotona, joka tekee vanhemman työssäkäynnistä jos ei mahdotonta niin ainakin haastavaa.

    VastaaPoista
  2. kyllä tämän kaiken takana on raha eli ns. taloudellinen tehokkuus!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit