KOHTI VARHAISKASVATUKSEN KOLMIPORTAISTA TUKEA
Tervetuloa seuraamaan
Suomen varhaiskasvatuksen erityisopettajat SVEOT ry:n blogia!
Tässä blogissa
paneudutaan Erityisesti Erityiseen varhaiskasvatuksen näkökulmasta. Tässä
blogin avaavassa kirjoituksessa esitetään näkökulmia varhaiskasvatuksen
kehittämisen suuntaviivoista ja erityisesti kolmiportaisen tuen mallin ulottamisesta
varhaiskasvatukseen.
Varhaiskasvatus on
ennennäkemättömien uudistusten keskellä. Syksyllä 2015 astui voimaan uusi
varhaiskasvatulaki ja lokakuussa 2016 saimme Varhaiskasvatussuunnitelman
perusteet, jotka otetaan käyttöön elokuussa 2017. Muutoksia on myös edessä.
Varhaiskasvatuslain päivitys on hallituksen puoliväliriihen mukaan
ajankohtaista syksyllä 2018. Yksi keskeisimmistä ja toivotuimmista muutoksista
tässä päivityksessä on esi- ja perusopetuksessa käytettävän ja
perusopetuslaissa säädetyn kolmiportaisen tuen järjestämän ulottaminen myös
varhaiskasvatukseen. Tämä uudistus on tähän asti antanut odottaa itseään,
vaikka lukuisat kunnat Suomessa ovat ottaneet kolmiportaisen tuen käyttöön
ilman lainsäädännön tukea.
Kaikkia
lapsia tulisi koskea samanlainen kasvun ja oppimisen tuki iästä riippumatta.
Kolmiportainen tuki tulee ulottaa varhaiskasvatukseen.
Sekava
nykytilanne vaarantaa lasten välisen tasa-arvon
Lapsen tuen
järjestämisestä on tähän asti säädetty hyvin yleisellä tasolla ja tämä on
johtanut siihen, että kunnat soveltavat lukuisia erilaisia portaattomia ja
kolmiportaisia tuen malleja. Vaihtelevat käytännöt ja epätarkka lainsäädäntö
ovat johtaneet tilanteeseen, jossa varhaiskasvatuksessa annettavasta tuesta
puhuminen ylipäätään on haastavaa, koska yhteistä käsitteistöä saati
tilastotietoa tukea tarvitsevien lasten määrästä ei ole. Kuntien käytänteiden
vertailu on mahdotonta, tuen toteutumisen valvominen vaikeaa ja sen laadun arviointi
vähintään epävarmaa.
Vaihtelua on
erityisesti siinä, mitä esimerkiksi tehostettu ja erityinen tuki kunnassa
konkreettisesti tarkoittaa, kenelle sitä tarjotaan, mitä sen saaminen
edellyttää ja miten ja kenen toimesta päätös tuesta tehdään. Valitettavasti
paikoin on päädytty käyttämään myös järjestelmiä, joissa erityinen tuki on
esimerkiksi diagnoosiperusteista. Tuen tarpeen arvioinnissa pedagogisen,
opettajan tekemän arvioinnin rooli on paikoin sivuutettu.
Tuen keinot tulee kirjata
konkreettisesti lakiin tuen portaittain.
Ilman lain tukea
kunnat ovat luoneet hyvin vaihtelevia tuen organisoinnin ja resurssoinnin
hallinnollisia järjestelmiä. Vahvimman erityisen tuen piiriin pääsyn ehdoksi on
saatettu päättää perusopetuslain hengen vastaisesti pidennetty
oppivelvollisuus, jolloin erityinen tuki rajautuu pois suurimmalta osalta
varhaiskasvatusikäisistä lapsista kyseisessä kunnassa. Samaan aikaan erityinen
tuki voi olla ainoa tuen porras, jossa rakenteelliset tuen keinot ovat
mahdollisia. Tämä saattaa käytännössä johtaa tilanteeseen, jossa vain
pidennettyyn oppivelvollisuuteen oikeutetut lapset voivat esimerkiksi saada
kunnassa avustajan. Nämä äärettömän valitettavat toimintatavat luovat
epätasa-arvoa lasten välille varhaiskasvatuksessa.
Tuen tarpeen arvioinnin tulee
perustua lapsen yksilölliseen tarpeeseen, ei ennalta määrättyihin
kategorioihin, kuten diagnooseihin.
Varhaiskasvatukseen
sovitetulla kolmiportaisen tuen järjestelmällä yhtenäisyyttä
Kolmiportaisen tuen saaminen
varhaiskasvatukseen ennen kaikkea selkeyttäisi nykyistä sekavaa ja vaihtelevaa
tuen käytäntöä. Tässä yhteydessä varhaiskasvatuksen kolmiportainen tuki on
kuitenkin järjestelmänä tärkeää sovittaa varhaiskasvatuksen tarpeisiin.
Perusopetuslakiin kirjatusta kolmiportaisesta tuesta on jo useiden vuosien
kokemukset ja toisaalta kuntien soveltamat varhaiskasvatuksen kolmiportaisen
tuen mallit mahdollistavat toimivien - ja toimimattomien - käytäntöjen
tarkastelun kriittisesti. Opetusalan ammattijärjestö OAJ selvitti hiljattain
kolmiportaisen tuen toimivuutta perusopetuksessa. Selvityksessä havaittiin
useita epäkohtia, jotka kolmiportaisen tuen tuomisessa varhaiskasvatukseen voi
ja tulee hyödyntää.
Varhaiskasvatuslain
kolmiportainen tuki sovitetaan pienten lasten tuen järjestämisen tarpeisiin.
Perusopetuslain järjestelmästä kertyneitä kokemuksia hyödynnetään
varhaiskasvatuksen järjestelmän kehittämisessä.
Pienten lasten
kasvatuksella, opetuksella ja hoidolla varhaiskasvatuksessa on omat
erityispiirteensä esi- ja perusopetukseen verrattuna ja ne on otettava tuen
järjestelmän rakentamisessa huomioon. Varhaiskasvatuspalveluiden variaatio on
luonnollisesti perusopetusta suurempi ja tuen järjestelmässä on otettava
huomioon niin perhepäivähoito, kerhotoiminta siinä missä päiväkodissa annettava
varhaiskasvatus. Oman lisänsä tuovat yksityisen palveluntuottajat. Toisaalta
lasten ikähaarukka on iso, kun tuen järjestelmää sovelletaan pienimmistä, alle
vuoden ikäisistä lapsista alkaen.
Tärkeää on huomioida
myös varhaiskasvatuksessa yhä lisääntyvä lasten vaihtuvuus. Siinä missä
perusopetuksen luokka on edes suhteellisen pysyvä lukuvuoden ajan,
varhaiskasvatuksen ryhmät ovat jatkuvassa liikkeessä osa-aikaisen
varhaiskasvatuksen lisääntymisestä ja vanhempien työssäkäyntiin tai opiskeluun
perustuvasta osallistumisesta johtuen. Myös varhaiskasvatuksen
henkilöstörakenne on perusopetusta vaihtelevampi ja lapsen kanssa ryhmässä
työskentelevä henkilö ei perusopetuksen tapaan automaattisesti ole opettaja.
Nykytilanteesta tuesta voi vastata paitsi lastentarhanopettaja tai
varhaiskasvatuksen erityisopettaja, myös lastenhoitaja tai perhepäivähoitaja
yksin tai yhdessä muiden kanssa. Varhaiskasvatuksen erityisopettajien työnkuvat
ovat hyvin vaihtelevia perusopetukseen verrattuna ja suuntautuvat koko ajan
enemmän kohti konsultoivaa työotetta.
Erityisopetus
ja pedagoginen vastuu määriteltävä
Yksilöllisen
erityisopetuksen merkitys lapsen tukemisessa on oleellista. Lakiin tulee
määritellä selkeästi lapsen oikeus varhaiskasvatuksen erityisopettajan antamaan
erityisopetukseen, osa-aikaisesti tehostetun tuen portaalla ja tarvittaessa
kokoaikaisesti ainakin erityisen tuen portaalla. Myös resurssit sen antamiselle
on taattava, mikä käytännössä tarkoittaa varhaiskasvatuksen erityisopettajien
määrän lisäämistä. Erityisopettajaresurssit kuntien välillä vaihtelvat
järkyttävän paljon erityisesti siinä, kuinka paljon konkreettista
erityisopetusta varhaiskasvatuksen erityisopettajat pystyvät antamaan.
Erityisopettajaresurssia on oltava käytössä niin paljon, että aikaa jää tehdä
työtä lasten kanssa.
Vahvistetaan varhaiskasvatuksen
erityisopettajan erityispedagogisen osaamisen roolia lapsen tukemisessa
ryhmässä joko kokoaikaisesti tai säännöllisenä erityisopetuksena konsultaation
lisäksi. Lisätään varhaiskasvatuksen erityisopettajien määrää.
Varhaiskasvatuksen
kolmiportainen tuki tulee suunnitella järjestelmä sellaiseksi, että se paitsi
joustaa myös perustuu pedagogiseen arviointiin lapsen tilanteesta. Tämä
tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kolmiportaisen tuen malli ei saa muuttaa
varhaiskasvatuksen erityisopettajan roolia hallinnolliseksi, jolloin
erityisopettajat lähinnä hallinnoivat tukea eikä ehdi sitä itse antaa.
Pääpainon on aina oltava lasten kanssa tehtävässä työssä. Toisaalta
erityisopettajien asiantuntemusta on hyödynnettävä nykyistä säännönmukaisemmin.
Erityisesti tehostettuun tukeen siirtymisessä on aiheellista pohtia, voisiko
varhaiskasvatuksen erityisopettaja olla tekemässä tätä päätöstä pedagogisen
arvion ja osaamisensa pohjalta.
Varhaiskasvatuksen
erityisopettajan rooli pedagogisessa tuen tarpeen arvioinnissa tulee olla
keskeinen. Erityisopettaja voi esittää tai päättää tehostettuun tukeen
siirtymisestä.
Lapsen tuen tarve
korostaa entisestään opettajien vahvan pedagogisen vastuun merkitystä
varhaiskasvatuksessa. Tukitoimet eivät saa alkaa vasta silloin, kun lapsi
siirtyy tehostettuun tukeen, vaan lapsen on saatava tukea heti. Lasten
varhaisen tukemisen edellytykset liittyvät tiiviisti pedagogisen koulutuksen
saaneiden lastentarhanopettajien riittävään määrään ryhmissä sekä opettajien
osaamiseen ja toisaalta varhaiskasvatuksen johtamiseen. Yleinen tuki ja
lastentarhanopettajien pedagoginen vastuu siitä tulee kirjata kolmiportaisen
tuen osana lakiin. Yleinen tuki on aktiivista tekemistä lapsen tukemiseksi
ryhmässä, ympäristön muokkaamista, yhteistyötä ja aktiivista toimintatapojen
kehittämistä. Lapsen tukemisessa varhaiskasvatuksen erityisopettajan keskeisin
rooli on olla erityispedagogiikan asiantuntija, ja tälle työlle, yksilölliselle
tuelle, erityisopetukselle ja tukea tarvitseville lapsille tulee jäädä
riittävästi aikaa ja resursseja.
Kehitetään laadukasta
varhaiskasvatuksen yleistä pedagogiikkaa ja lisätään yliopistokoulutuksen
saaneita lastentarhanopettajia lapsiryhmiin nykyistä enemmän. Kaikkien
lastentarhanopettajien erityispedagogisen osaamisen vahvistaminen on tärkeää.
Suositaan kahden lastentarhanopettajan mallia päiväkotiryhmissä.
Rakenteellinen
tuki ja inkluusio rinta rinnan
Kolmiportaiseen
tukeen siirtymisen yhteydessä on tärkeää käydä keskustelua ja määritellä
yksiselitteisesti tuen keinoja. Varhaiskasvatuksessa erityisesti rakenteellisen
tuen keinot, kuten ryhmäkoon pienentäminen ja integroidut pienryhmät, ovat
saaneet väistyä muiden tuen keinojen tieltä. Taustalla on erittäin tärkeä,
kansainvälisesti jaettu koulutusjärjestelmän arvo lapsen oikeudesta olla
osallinen ja osallistua yhteiseen ryhmään muiden kanssa inkluusion arvopohjan
mukaisesti. Lapsen oikeus olla yhdessä muiden samanikäisten lasten kanssa
isoissa, yhteisissä lapsiryhmissä ajaa kuitenkin joskus ohi lapsen oikeudesta
saada tarpeitaan vastaavaa yksilöllistä tukea.
Koulutuksen kentällä ja
lainsäädännön tasolla tulee käydä perusteellista keskustelua inkluusiosta ja
määritellään nykyistä tarkemmin, mitä inkluusiolla kasvatuksen ja koulutuksen
arvopohjana tarkoitetaan.
On selvää, että
kasvavissa ryhmissä lasten yksilöllinen huomioiminen on vaikeampaa. Ryhmäkoon
pienentämisen ollessa nykytilanteessa käytössä vain hyvin rajoitetusti,
lapsiryhmän suurta kokoa kompensoidaan rakenteellisista tukitoimista
tyypillisesti avustajalla. Tämä ei ilman muita riittäviä tukitoimia, ryhmäkoon
pienennystä ja erityispedagogista osaamista kuitenkaan aina yksin riitä. 20
lapsen ryhmässä, jossa on useita hyvinkin erilaisia pedagogisia ja
rakenteellisia tukitoimia tarvitsevia lapsia ja mahdollisesti yksi pedagogisen
koulutuksen saanut lastentarhanopettaja, mahdollisuudet tukea lasta ovat
rajalliset. Avustaja ja ryhmäkoon pienentäminen eivät saa olla toisiaan
poissulkevia rakenteellisia tukitoimia, vaan tarvittaessa molempien tulee olla
mahdollisia lapsen tarpeiden mukaisesti.
Inkluusion ja
rakenteellisten tukitoimien asettaminen vastakkain nykyisellä tavalla ei ole
lapsen etu, sillä usein juuri rakenteellisten tukitoimien tärkeys korostuu
vaativinta erityistä tukea saavien lasten kohdalla. Tämän hetkisen hyvin
ylimalkaisen inkluusion määrittely on johtanut tilanteisiin, joissa lapsen
yksilöllisen tilanteen arviointi ja tuen tarpeisiin vastaamisen mahdollisuudet
ovat jääneet toissijaiseksi, kun tavoitteena ja ohjeistuksena on ollut
sijoittaa kaikki lapset yleisiin varhaiskasvatuksen ryhmiin. Inkluusio ei
kuitenkaan voi toteutua, mikäli lapsi ei saa tarvitsemaan tukea. Vaativinkin
erityinen tuki voi olla mahdollista voimakkaiden tukitoimien ja joustavat
rakenteellisen tuen myötä myös yleisessä lapsiryhmässä, joskin tuen valikoiman
tulee olla monipuolinen ja erityispedagoginen osaaminen erittäin vahva.
Koulutuksen kentällä tarvitaankin laajempaa ja perusteellista keskustelua
inkluusiosta.
Mahdollisuus rakentaa lapsiryhmät joustavasti lasten tarpeiden mukaan tulee säilyttää. Tämä
tarkoittaa, että hyvinkin voimakkaiden tukitoimien tulee olla mahdollisia myös yleisessä
lapsiryhmässä yhdistettynä varhaiskasvatuksen erityisopettajan tukeen,
pysyvästi ja huomattavasti pienempään ryhmäkokoon ja tarvittaessa avustajan
tukeen. Mikäli riittävä tuki ei mahdollistu yleisessä ryhmässä, tulee integroituja
erityisryhmiä järjestää.
On
muutoksen aika!
Kolmiportaisen tuen
saaminen varhaiskasvatukseen on mahdollisuus kehittämiselle, keskustelulle,
kriittiselle käytänteiden tarkastelulle. Ennen kaikkea se on kuitenkin
mahdollisuus yhtenäisemmälle ja tasa-arvoisemmalle tuen järjestelmälle, johon
siirtyminen vahvistaa kehityksen ja oppimisen tuen jatkumoa lapsen elämässä.
Herättikö kirjoitus ajatuksia? Kommentit kirjoituksesta ovat lämpimästi tervetulleita.
Noora Heiskanen
Kirjoittaja
on Suomen varhaiskasvatuksen erityisopettajat SVEOT ry:n puheenjohtaja
Tärkeää asiaa. En nyt ehdi sisältöä kommentoida, mutta sellaista kysyisin, että voisiko blogiinne saada "Seuraa blogia sähköpostitse"-toiminnon? Sellainen gadget Blogspotista kyllä pitäisi löytyä. Silloin mäkin muistaisin helpommin tätä kiinnostavaa blogia seurata :)
VastaaPoistaKiitos Johanna kommentistasi! Sähköpostilla seuraaminen on nyt lisätty toiminnoksi blogiin, toivottavasti onnistut lisäämään blogin seurattaviin!
Poista